Suomi otti osaa saksalaisten salaiseen asevarusteluun ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Yhteistyönä syntyi sukellusvene Vesikko, joka on nykyisin esillä Suomenlinnassa.

Vesikko on yksi Suomenlinnan suosikkikohteista, ja ainutlaatuinen pala sotahistoriaa. Sen tarinasta löytyvät kaikki hyvän dekkarin piirteet.

Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 1918, tuomittiin Saksa ainoaksi syylliseksi sotaan. Maalle sälytettiin maksettavaksi ennenkuulumattoman suuret sotakorvaukset ja se riisuttiin käytännössä kokonaan aseista. Näin kävi myös sukellusvenekalustolle, joka siirtyi Iso-Britannialle.

Varsin pian rauhansopimuksen solmimisen jälkeen Saksa alkoi kuitenkin rikkoa sopimusta ja varustautua salaa uudelleen. Aluksi toiminta oli pienimuotoista ja sitä tuki sekalainen ryhmä kansallismielisiä talouden ja sotilasjohdon vaikuttajia. Saksan hallitus lähti varusteluun mukaan 1920-luvun puolivälistä alkaen.

Koska rauhansopimuksessa oli yksiselitteisesti tehty selväksi, että Saksalla ei saanut olla sukellusveneitä, piti uusien veneiden rakentaminen ja testaaminen järjestää neuvokkaasti ja matalalla profiililla.

Saksa perusti Hollantiin peitefirman (Ingenieurskantoor vor Sheepsbouw, IvS), jonka kautta Suomi ja Saksa tekivät sukellusveneyhteistyötä jo paljon ennen toisen maailmansodan alkua. Turussa 1930-1933 valmistuneiden sukellusveneiden rakentamisesta vastasi Suomi, mutta niiden lisenssi kuului saksalaisille ja saksalaiset myös suunnitteluttivat alukset peitefirman kautta. Ensimmäiset Turussa valmistuneet alukset nimettiin Vetehiseksi, Vesihiisiksi ja Iku-Tursoksi

Kolmen aluksen luokan oli tarkoitus toimia prototyyppinä 500 tonnin sukellusveneille, mutta saksalaisilla oli samantyyppistä toimintaa muuallakin kuin Suomessa ja he valitsivat sillä kertaa espanjalaisen alustyypin.

Saksalaiset olivat kuitenkin tyytyväisiä suomalaisten työhön Crichton-Vulkan-telakalla Turussa. Kun he halusivat kehittää uudentyyppisen ja kevyemmän aluksen, Saksan armeija tilasi aluksen Suomesta. 

Suunniteltu prototyyppi CV707 (myöh. Vesikko) edusti tekniikaltaan oman aikansa huippua. Se oli huomattavasti kevyempi kuin aiemmin Suomessa suunnitellut alukset (250 tonnia), mutta iskukyvyltään aivan yhtä murskaava. LIsäksi se oli kehitelty nimenomaan hyökkäyssotaa varten.

Aluksen oli määrä päätyä saksalaisille ja Vesikon valmistuttua Saksan armeija testasikin sitä huolella vuosina 1933-1934. Suomen valtiolle oli kuitenkin kirjattu etuosto-oikeus alukseen ja suomalaiset käyttivät tätä oikeutta.

Alus päätyi suomalaisille ja nimettiin sittemmin Vesikoksi.

Tästä huolimatta sukellusveneyhteistyö kantoi hedelmää myös saksalaisille. He valmistivat Vesikon kopioita Kielissä ja aluksesta tuli saksalaisen IIA-luokan sukellusveneen prototyyppi. IIA-luokan sukellusveneet olivat ensimmäisiä toisen maailmansodan alla Saksassa rakennettuja sukellusveneitä, ja niitä käytettiin toisessa maailmansodassa pääasiassa rannikkopartiointiin.

Vesikko on ainoa Suomen sukellusvenelaivastosta jäljelle jäänyt alus, sillä toisen maailmansodan jälkeen Suomen sukellusveneet määrättiin romutettaviksi. Kaikeksi onneksi Vesikko pelastui museokäyttöön ja on esillä Suomenlinnassa. 

Alus on ainutlaatuinen vierailukohde monella tapaa. Toista samanlaista alusta ei maailmassa ole. Kuten todettu; Vesikon rakennuttaminen vaikutti merkittävästi Natsi-Saksan sukellusvenesuunnitteluun.

Kiinnostavaa on myös se, että alukseen pääsee sisälle. Pieniin tiloihin ahtautuessa voi historian lisäksi ihmetellä, miten parikymmentä miestä mahtui työskentelemään niin pienissä tiloissa sota-aikana meren syvyyksissä.

Lähteitä:

Kuvat: Sotamuseo

Jaa postaus somessa