Roskaliike on osoitus siitä, ettei usko ole pääasia hyvien asioiden edistämisessä, vaan tekeminen. Lue tämä tarina, jos epäilet, ettei yksi ihminen voi parantaa maailmaa.

Vuonna 1996 Hietaniemen uimarannalla oli rikottua lasia ja tumppeja niin paljon, että eräs äiti, Tuula-Maria Ahonen, joutui kieltämään lapsiaan kävelemästä paljain jaloin. Perhe ryhtyi keräämään roskia ja huomasi, että siivoustyöstä tuli hyvä mieli.

Myöhemmin äiti ja tyttäret havahtuivat kodin läheisen kallion roskaisuuteen.

Helsingin pitää näyttää siistiltä, kun mummo tulee kylään, totesi Ilona (12).

Kallion siivous tuntui melkein toivottomalta, mutta Ahonen sai ajatuksen:

Jos jokainen ihminen keräisi roskan päivässä, eläisimme aivan toisennäköisessä ympäristössä.

Roska päivässä -liike syntyi huhtikuussa 2000, ja laajeni Ahosen Iisa-tyttären (9) ehdotuksesta pian maailmanlaajuiseksi.

Vuonna 2019 Roskaliikkeen sivusto on käännetty vapaaehtoisvoimin jo yli 20 kielelle. Suomenkielisellä facebook-sivustolla on lähes 6000 osallistujaa. Lisäksi moni on ilmoittanut olevansa mukana roskaliikkeessä teoin, ilman sosiaalisen median kytkentää. Ahonen on kiertänyt esimerkiksi kouluissa, kirjastoissa ja asukastaloissa kertomassa asiastaan. Innostuneiden määrää ei ole tilastoitu, joten Roskaliikkeen todellisten jäsenten määrää on mahdotonta arvioida.

Helsingin Pohjois-Haagassa äidin ja kahden tyttären voimin syntyneestä roskaliikkeestä on tullut globaali ”sydämen ja omantunnon” ympäristöliike.

Tekeminen riittää, vaikka usko loppuisikin kesken.

Kun aloimme kerätä roskia, emme uskoneet että edes yksittäisen kallion siistiminen olisi mahdollista. Alkutilanteesta ei ole siksi edes valokuvia. Tilanne tuntui niin toivottomalta. Mutta uskon puuttuessakin tekeminen riitti. Aloitin työn yksin, lopulta sitä tehtiin yli sadan ihmisen voimin. Nyt olemme pitäneet kalliosta yhteisvoimin huolta jo 13 vuotta. Ahonen kertoo ylpeänä.

Ahonen on edustanut Roskaliikettä jo kahdesti itsenäisyyspäivän Linnan juhlassa: presidentti Tarja Halosen kutsumana vuonna 2009, ja viimeksi presidentti Sauli Niinistön kutsumana 2018. Niinistön presidentinvaalikampanjassa Roskaliike sai myös näkyvän roolin: Helsingin Sanomien sivumainoksessa Niinistön kampanjaväki nimesi roskaliikkeen ”Suomalaiseksi teoksi”.

Liike on saanut myös kansainvälistä mainetta. Ahonen luettelee saaneensa yhteydenottoja eri puolilta maailmaa; esimerkiksi Intiasta, Yhdysvalloista, Tanskasta ja Espanjasta. Maailman ympäristöpäivänä 5.6 Ahonen on kutsuttu Islantiin jakamaan tietoa Roskaliikkeen toiminnasta.

Kansalaisaktiivisuutta roskaliikkeen synnyinsijoilla

Roskakävely Pohjois-Haagassa osoittaa, että liike elää ja voi hyvin. Kallio, josta Ahonen aloitti työnsä, on helsinkiläisittäin harvinaisen siisti. ”Kaunistettujen roskisten” ympärillä ei juuri ole irtoroskia eikä tupakantumppeja. Useampi vastaantulija tervehtii Ahosta. Myös moni paikallinen yrittäjä on Roskaliikkeen työssä mukana: Parturi-Kampaamo Puoti jakaa miniroskiksia asiakkailleen ja K-Supermarket Pohjois-Haaga on mukana roskaamisen torjunnassa tapahtumatilana ja koristelluin roskiksin.


Oletko nähnyt tällaisia roskiksia?

Kun roskiksessa on kuva, ja sana ”kiitos”, ympäristö on siistimpi kuin tavallisen roskiksen ympärillä.

Ahonen hämmästelee itsekin miten pieni ja yksinkertainen tehoste kannustaa ihmisiä laittamaan roskat roskikseen.

Pieni tumppi on iso uhka ympäristölle

Tupakantumppi on maailman yleisin roska ja ongelmajätettä sisältämiensä myrkyllisten yhdisteitten takia. Ahonen kertoo joidenkin ylpeilevän sillä, että tumpit heitetään likakaivoihin pois näkyvistä:

Ongelma ei poistu sillä, että tumpit eivät näy. Vesikaivoista tumppien sisältämät ympäristömyrkyt ja muovit imeytyvät maaperään ja pohjavesiin. Pienten muovihiukkasten vaikutuksista eläimiin on tehty useita tutkimuksia. Ongelma on näkyvä jos kalastaja löytää saaliinsa vatsasta kokonaisen tupakantumpin, mutta pienten mikromuovien vaikutus eliöstöön on ajankohtainen ja hälyttävä ongelma.



Ahonen neuvoo tupakantumppeja keräämään oikeilla välineillä. Esimerkiksi lapsille tupakantumpin poimiminen ohjatusti kahden kepin avulla on hyvä hienomotorinen harjoitus.

Roskien keräilyn merkitys on monitasoinen.

Roskan keräily on psyykeä eheyttävä teko, jossa tulee samalla annos ulkoilmaa, liikuntaa ja mielenrauhaa. Hyvä vaikutus ulottuu monella tasolla sekä itseen, että niihin jotka toiminnan näkevät. Ahonen pohtii.

Monet julkisuuden henkilöt ovat ottaneet Roskaliikkeen kutsun vastaan, esimerkiksi filosofi Esa Saarinen, liikemies Jari Sarasvuo ja kestävän kehityksen tutkija Arto O.Salonen. Kaikki eivät kuitenkaan halua profiloitua näkyvästi Roskaliikkeen jäseniksi. Ahoselle julkiset vaikuttajat ovat tärkeä kysymys. Hän siteeraa Martin Luther Kingiä:

Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus

Yksi roskaliikkeen näkyvimmistä teoista on miniroskisten jakaminen tupakoitsijoille. Ahonen pitää Miniroskis-työpajoja kirjastoissa sekä kulttuuri- asukas- ja nuorisotaloissa, ja kannustaa työhön myös muita.


Kertakäyttöisen koeliuskapurkin käyttöikä miniroskiksena voi olla yli kymmenen vuotta.

Deep Helsingin toimittaja keräsi roskakävelyllä saamaansa miniroskikseen metallisen juomatölkin sulkijan ja sai Ahosen kehut:

Tuollainen metallirengas voi jäädä kiinni esimerkiksi linnun nokkaan ja estää ravinnonhankkimisen.

Ei ole tietoa siitä pelastiko toimittaja yhden linnun nälkäkuolemalta, mutta varmaa on se etteivät maahan heitetyt roskat jää enää toimittajalta huomiotta. Mikään roska ei ole liian pieni poimittavaksi pois, oman miniroskiksen kautta jätekeräykseen.

Kiinnostaako Roskaliikkeen toiminta sinua?

Tietoa tupakantumppien ympäristövaikutuksista:

Jaa postaus somessa